Arvoisa apulaispormestari Johanna Laisaari,
Ensialkuun kiitokset ”Helsinki, josta voimme olla ylpeitä” -strategiaan vuosille 2025– 2029 kaupunkiympäristön ja -luonnon osalta 27.8.2025 hyväksytyistä kirjauksista/tavoitteista. Kestävän ja eheyttävän kaupunkisuunnittelun pitkäjänteisen toteuttamisen kannalta merkittävin konkreettinen tavoite on Helsingin kansallisen kaupunkipuiston edistäminen. Tämän tavoitteen saavuttamista ja kansallisen kaupunkipuiston vastaista kehittämistä edistää luonnonperinnön osalta strategiassa asetettu tavoite pidättäytyä rakentamisesta arvokkailla luontoalueilla sekä kulttuuriperinnön osalta tavoite toteuttaa täydennysrakentamista, siten että asuinalueiden omaleimaisuus ja väljyys säilyvät.
Helsingin kaupunki on ympäristötoimialan johdolla järjestänyt kuluvan vuoden aikana eri puolilla kaupunkia yleisötilaisuuksia, joissa virkahenkilöt ovat esitelleet kansallisen kaupunkipuiston toteuttamiseen tähtääviä suunnitelmia ja toimenpiteitä sekä ehdotusta alustavaksi aluerajaukseksi.
Kaupunginhallitus on 21.6.2021 päättänyt, että ”kaupunki ryhtyy valmistelemaan Kansallisen kaupunkipuiston perustamista ilmeisempien alueiden, Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen pohjalta. Helsingin kansallisen kaupunkipuiston idea on korostaa erityisesti luontaisesti uudistuvien kaupunkimetsien, mutta myös historiallisesti muokkaantuneiden perinneympäristöjen ja merellisyyden merkitystä luonnon monimuotoisuuden, virkistymisen ja kulttuuriarvojen kannalta. Kansallisen kaupunkipuiston täydentämistä tarkastellaan tarvittaessa jatkossa muuhun kaavoitukseen, luontokartoitukseen ja virkistysalueiden suunnitteluun liittyen–.”
Kansallinen kaupunkipuisto on eheyttävää kaupunkisuunnittelua ja -rakentamista. Sen perimmäinen tarkoitus on säilyttää luonnon- ja kulttuuriperinnön yhdessä muodostama, eheä aluekokonaisuus samalla kun kaupunkirakenne tehostuu muualla. Kansallinen kaupunkipuisto säilyttää ”kertomuksen” kaupungin kehitysvaiheista sen syntyhistoriasta meidän päiviimme asti.
Näyttää siltä, että Helsingin virkahenkilöt tulkitsevat kaupunginhallituksen päätöksen kohtaa ”ilmeisempien alueiden, Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen pohjalta” erittäin suppeasti esittäessään kansallisen kaupunkipuiston perustamista vain Keskuspuiston ja Haltialan alueelle.
Suomessa on tällä hetkellä 12 kansallista kaupunkipuistoa, jotka kaikki ovat laajoja luonnon- ja kulttuuriperinnön yhdessä muodostamia aluekokonaisuuksia. Ne säilyttävät luonnon- ja kulttuurihistoriallisen, arkkitehtonisen sekä kaupunkisuunnitteluideologisen kertomuksen Suomen kaupunkien kehitysvaiheista. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että Helsingin virkahenkilöiden esitys Helsingin ensivaiheen kansalliseksi kaupunkipuistoksi ei vastaa millään tavoin nykyisen verkoston kansallista tasoa.
Ottaen huomioon edellä mainitun kaupunginhallituksen päätöksen sanamuoto ”ilmeisimpien alueiden, Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen pohjalta” ja päätöksen sisältö kokonaisuudessaan, voi todeta, että valmistelevien virkahenkilöiden tulkinta päätöksestä ei toteuta sen tarkoitusta.
Jotta Helsingin kansallinen kaupunkipuisto olisi perustamisvaiheessa jollakin tavoin kansallista tasoa ja toteuttaisi kaupunginhallituksen päätöstä, tulisi sen rajaukseen sisällyttää kansalliseen kaupunkipuistoon soveltuvia alueita Keskuspuiston ja Haltialan muodostaman ytimen molemmin puolin. Tähän on jo nyt hyvät edellytykset.
Helsinki on ennen kaikkea joen ja meren kaupunki. Kumpaakaan elementtiä ei virkahenkilöiden ensivaiheen rajausesitykseen kuitenkaan sisälly. Keskustassa tulisikin sen vuoksi kansallisen kaupunkipuiston ytimeen liittyen tutkia edellytykset meriyhteyden luomiseen Töölönlahden kulttuuripuiston julkisten, arkkitehtonisesti merkittävien rakennusten sekä julkisen kaupunkitilan kautta. Hesperian puistokatu olisi sekä kaupunkisuunnitteluideologisesti että fyysisesti luonteva yhteys Seurasaaren selälle, Töölön rantapuistoihin (mm. Sibelius puistoon) sekä Meilahden huvila-alueelle.
Kansallisen kaupunkipuiston ytimen toiseen päähän – Haltialan suunnalla – tulisi puolestaan tutkia Vanhankaupunginlahden kulttuuriympäristön ja Viikin lintukosteikon liittämistä ensivaiheen rajaukseen. Sisällölliset perusteet tähän ovat vahvat: Helsinki on alun perin syntynyt lohenkalastukseen perustuen Vanhankaupunginlahdelle. Sittemmin sinne on vaiheittain kasvanut esiteollisen vaiheen teollisuusmiljöö, joka suppeudestaan huolimatta olisi luonteva ja riittävän edustava alue edustamaan teollistuvaa Helsinkiä.
Vantaanjoki on paitsi Helsingin syntyhistorian niin myös luonnonperinnöllisesti ainutlaatuinen. Se on viime vuosien selvitysten perusteella osoittautunut Euroopan laajuisesti uhanalaisen jokivuollesimpukan esiintymisalueeksi. Mahdollisuudet lohikannan elvyttämiseen ovat osoittautuneet lupaaviksi. Paitsi sisällölliset perusteet niin myös maankäytölliset edellytykset kyseisten alueiden liittämiseen kansallisen kaupunkipuiston ytimeen ovat olemassa: Vantaanjoki on Natura 2000 -aluetta, Vanhankaupunginlahden miljöö on osa valtakunnallista maisema-aluetta ja Viikin lintukosteikko on luonnonsuojelualuetta.
Lopuksi. Olen ympäristöministeriössä ollessani vastannut kaikkien nykyisten kansallisten kaupunkipuistojen päätösten esittelystä. Niiden valmistelu on tapahtunut kiinteässä yhteistyössä sekä kaupunkien virkahenkilövalmistelijoiden että luottamushenkilöiden kanssa. Helsingin virkahenkilöiden kanssa kävimme ”tiedonvaihtoa” asiassa ensimmäisen kerran vuonna 1998! Muista kaupungeista poiketen Helsingin virkahenkilöt ovat pitäneet kansallisen kaupunkipuiston valmistelun ”hyppysissään” – jopa kunnallisdemokraattista päätöksentekoa uhmaten, Valtava määrä energiaa on käytetty tarkoitushakuisiin selvityksiin, joiden tavoitteena on ollut osoittaa, miksi kansallinen kaupunkipuisto ei sovi Helsinkiin ja kuinka sen valmistelu ja perustaminen syövät käytettävissä olevia resursseja sekä rajoittavat rakentamista.
Kaupungin virkahenkilöt ovat myös vähätelleet kansallisen kaupunkipuiston tunnettuutta ja imagomerkitystä. Suomen kansallisen kaupunkipuiston malli, englanniksi National Urban Park (NUP), tunnetaan yllättävän laajasti maailmalla. 2014 arvostettu European Garden Heritage Network (EGHN) antoi NUP-konseptille ensimmäisen palkinnon suurten konseptien sarjassa. Muutama vuosi sitten Kotkan kansallinen kaupunkipuisto sai 1. tunnustuspalkinnon Euroopan Neuvoston maisemakilpailussa. Kansainväliseen suurteokseen ”Large Parks of the World” Suomesta hyväksyttiin ainoastaan luku kansallisista kaupunkipuistoista. Kansallisen kaupunkipuiston valmistelu siivitti 2011 Turun yhdeksi Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.
Arvoisa kaupunkiympäristön apulaispormestari. Kirjoittamaani viitaten, voin vain kuvitella, miten haasteellista teidän on ollut saada Helsinki-strategiaan kirjaus kansallisen kaupunkipuiston edistämisestä. Toivon, että asemanne sallimissa rajoissa edellytätte virkahenkilöiltä, että tehtyä kaupunginhallituksen päätöstä kunnioitetaan ja sitä tulkitaan sekä toteutetaanko siten, että sen perusteella Helsinkiin on luotavissa edellytykset valtakunnallista tasoa vastaavan kansallisen kaupunkipuiston valmistelulle ja perustamiselle. Keskuspuiston ja Haltialan aluekokonaisuus eivät sitä ole.
Menestystä paitsi kansallisen kaupunkipuiston edistämistyössä niin myös kaupunkilaisten viihtyvyyden sekä kaupunkiluonnon ja -kulttuuriperinnön vaalimisen kannalta keskeisessä tehtävässä,
Jukka-Pekka Flander
Ympäristöneuvos, emeritus
Ekologi, kaupunkiekologi
