Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin! -liikkeen näkemys Helsingin kansallisen kaupunkipuiston tarkastelualueesta
Päämääränä on ollut alusta asti ja on yhä edelleen laaja idästä länteen ja etelästä pohjoiseen ulottuva uuden ajan urbaani Helsingin kansallinen kaupunkipuisto. Tämä on myös alkuperäisen kaupunginvaltuuston hyväksymän valtuustoaloitteen tavoite.
Ulottuvuus ei tässä tietenkään tarkoita sitä, että uuteen puistokokonaisuuteen kuuluisivat kaikki kaupungin nykyiset luonto- ja kulttuuriympäristöt – ei edes sitä, että siihen kuuluisivat kaikki arvokkaat alueet. Kysymys ei ole hehtaareista, vaan saavutettavuudesta. Tarkastelualueen ja tulevan puiston osien tulee kuitenkin olla kaikkien eri puolilla kaupunkia asuvien helsinkiläisten ulottuvilla.
KKPH!-liikkeen ehdottama kartta (Liite 1) ei ole lopullinen kartta, vaan se on tehty keskustelun avaukseksi dialogiin ja erilaisten yhdistelmien muodostamiseen ulottuvuuden saavuttamiseksi. Tämä käy erinomaisesti ilmi myös kartan esitystavasta.
Kartta vaatii myös jatkossa tarkentamista esimerkiksi poikittaisten viheryhteyksien, saariston sekä esikaupunkien kulttuuriympäristöjen osalta. Kantakaupungin alustavan rajauksen osalta KKPH!-liike luottaa sen sijaan kaupunginmuseon asiantuntemukseen.
Suurin osa kartan esittämistä potentiaalisista alueista ei ole lainkaan ristiriidassa uuden yleiskaavan kanssa. Mahdolliset pienet alueelliset ristiriidat voidaan hyvin selvittää tarkemmassa jatkosuunnittelussa.
Miksi Helsinkipuisto ei riitä
Pelkkä hieman laajennettu nykyinen Helsinkipuisto ei riitä tarkastelualueeksi. Varsinkin luontoarvojen osalta puisto ei täyttäisi luonnon monimuotoisuuden osalta edes välttävästi uudelle puistolle asetettavista tavoitteista. Esimerkiksi Vistra-hankkeen yhteydessä laaditusta luontoarvojen tihentymäkartasta (Liite 2) ilmenee, että useimmat muut kaupungin vihersormet näyttäytyvät huomattavasti Helsinkipuistoa arvokkaampina erilaisten ekologisten arvojen osalta.
Tarvitaan myös sosiaalisten vaikutusten arviointi
Helsinki on kasvava pieni suurkaupunki, jonka sosiaalinen ja kulttuurinen diversiteetti on suomalaisessa kontekstissa hieno ja ainutlaatuinen. Tämä diversiteetti tulee jatkossa todennäköisesti vielä huomattavasti kehittymään. Suuressa ja monimuotoisessa pääkaupungissa on toisaalta myös potentiaalia epäsuotuisaan segregaatiokehitykseen kaupungin eri osien ja eritaustaisten asukkaiden elämismaailmojen välillä.
Vaikka onnistunut yhteiskuntapolitiikka on avainasemassa negatiivisten kehityssuuntien tunnistamisessa ja ehkäisyssä, voi myös kansallinen kaupunkipuisto osaltaan vaikuttaa positiivisesti kaupungin eri osien luonto- ja kulttuuriympäristöarvojen tunnistamisessa ja niiden tasapuolisessa vaalimisessa tulevaisuuden helsinkiläisille joka puolella kaupunkia.
Myös siksi tarvitaan kaupungin laidoilta sen toisille reunoille ulottuva Helsingin uusi urbaani kansallinen kaupunkipuisto!
